Koirien tavallisimmat lihasvammat

Esa Eskelinen, ELL

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

  Evidensia Tammisto

Lihasvammat voidaan jakaa neljään eri tyyppiin niiden syntymistavan perusteella:

• ruhjevammat, aiheuttajana tylppä trauma
• revähdykset
• verenkierron häiriöt
• viiltohaavat

Revähdykset ovat melko tavallisia koirilla ja niiden aiheuttaja on lihakseen kohdistunut liiallinen venytys. Lihas on herkin revähtämään silloin kun lihaksen pituus lisääntyy ja lihas on samalla aktivoituneena (eksentrinen lihastyö).

Vauriokohta on yleensä lihaksen ja jänteen rajakohta tai jänteen kiinnittymiskohta lähellä luuta.

Revähdykset voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

Luokka 1, lievä revähdys: 

Lihakseen tulee ärsytystulehdus ja mustelmaa, mutta rakenne säilyy ehjänä.

Potilaan oireet: 

Kipu vauriokohdassa, vain vähäinen turvotus ja ontuma.

Hoito: 

Ei kirurginen hoito.

Akuutin vamman ensiapu on ”KKK” - kompressio, kohoasento, kylmähoito. Vammautunut raaja asetetaan kohoasentoon mikäli se on koirapotilaalla mahdollista. Samanaikaisesti asetetaan puristussidos (kompressio) ja vaurioitunutta lihasta jäähdytetään paikallisesti esim. kylmägeelipussilla. Nämä toimenpiteet vähentävät turvotusta ja verenvuotoa.

Tulehduskipulääkettä annetaan yleensä n. 3-5 päivän ajan.

Lepo on tärkeä osa lihasrevähtymän hoitoa. Ensiavun jälkeen vammautunut raaja on pidettävä levossa ja 4-6 vuorokautta. Koirapotilailla tämä ohje on usein vaikea toteuttaa. Lepo vähentää verenvuotoa lihaksen sisään ja siten vamma alueelle syntyy vähemmän arpikudosta. Levossa myös paraneminen pääsee alkuun paremmin.

Lepoa ei saa kuitenkaan jatkaa liian pitkään  vaan 5-7 vuorokauden kuluttua vammasta kannattaa aloittaa raajan liikuttelu sekä lihaksen aktiivinen ja passiivinen venyttely kivun sallimissa rajoissa. Vammautuneen lihaksen liikuttelu saa uudet lihassyyt kasvamaan lihasvamma-alueelle muodostuneen arpikudoksen lävitse. Liikuttamisen aiheuttamien mekaanisten ärsykkeiden ansiosta uudet lihassyyt myös asettuvat vähitellen yhdensuuntaisiksi vaurioitumattomien lihassyiden kanssa. Myös lihaksen venytyskestävyys palautuu nopeammin, jos lihasta käytetään aktiivisesti.

Kuntoutuksessa käytettäviä muita menetelmiä ovat ympäröivien lihasten hieronta, laser -hoito  ja ultraäänihoito. Paranemisen edetessä aloitetaan lihaksia voimistavat harjoitteet.

Luokka 2, keskivaikea revähdys: 

Lihakseen tulee ärsytystulehdus sekä mustelmaa ja lihaskalvoihin tulee hieman repeämää.

Potilaan oireet:

Huomattava kipu vauriokohdassa, turvotus, ontuma 1-2 vuorokauden ajan.

Hoito: 

Jos lihaskalvossa on tunnettavissa iso repeämä, leikkaushoito (= repeämän korjaus) on aiheellista. Muuten nämä vammat hoidetaan ei-kirurgisesti kuten lievät revähdykset hoidetaan (ks edellä).

Luokka 3, lihaksen repeämä

Lihaskalvo repeää, lihassäikeet repeää, verenpurkauma.

Potilaan oireet: 

Huomattava kipu vauriokohdassa, turvotus, lihaksessa on tunnettavissa kolo tai kuoppa repeämiskohdassa,  asteeltaan vaihteleva ontuma.

Hoito:

Leikkaushoito.

Ensimmäisten 1-2 päivän ajan lihaksen repeämää  hoidetaan kompressio-kohoasento-kylmähoidolla.

Leikkaushoito suoritetaan kolmen vuorokauden kuluessa lihaksen repeämästä. Leikkauksessa poistetaan verenpurkauma (hematooma) repeämäkohdalta ja toisistaan irronneet lihaksen osat vedetään ompeleilla yhteen.

Leikkauksen jälkeen lihas pidetään mahdollisimman täydellisessä levossa 2-3 viikon ajan. Sen jälkeen aloitetaan varovasti kuntoutus.

Tällaisen vamman jälkeen lihas ei palaudu normaaliksi. Vaikka repeämän kirurginen korjaus onnistuisi hyvin, paranemisen jälkeen supistusvoima jää noin 80&%:iin ja vetolujuus noin 50%:iin alkuperäisestä.

Revähdykset voidaan jakaa syntymistavan perusteella myös akuutteihin ja kroonisiin vammoihin.

Akuutti lihasrevähdys syntyy äkillisen, rajun voiman seurauksena kuten hyppy, putoaminen tai liukastuminen. 

Näitä vammoja nähdään metsästyskoirilla ja urheilukoirilla, joilla urheilusuorituksessa lihaksiin voi kohdistua rajuja voimia. Näitä vammoja nähdään myös ihan tavallisilla kotikoirilla, jotka riehuvat ja leikkivät ja saattavat liukastuakin.

Altistava tekijä lihasvamman on synnylle on se, että rajua liikuntaa tehdään kylmiltään (ilman lämmittelyä). Myös lihaksiston tottumattomuus rasitukselle ja lihasväsymys altistaa vammoille.

Krooniset lihaksen revähdysvammat ovat yleisempiä kuin edellä kuvatut akuutit vammat. Toistuva lihaksen lievä revähtäminen johtaa lihaksen tulehdustilaan (inflammaatio), jolloin lihas on kipeä, siihen kehittyy sidekudosta sekä kiinnikkeitä ja lihas lyhenee. Myös lihaksen jänteen kiinnityskohtaan (lähelle luuta) voi kehittyä krooninen ärsytystulehdus (inflammaatio).

Lonkan koukistajan eli iliopsoas -lihaksen revähdysvammat

Lonkan koukistaja, iliopsoas -lihas kiinnittyy toisesta päästään lannerangan nikamiin ja lantion suoliluun alapintaan. Toinen pää iliopsoas -lihaksesta kiinnittyy reisiluun yläpään sisäsivulle. 

Iliopsoas -lihas koukistaa lonkkaniveltä, kiertää reisiluuta ulkosivulle päin sekä stabiloi  lannerankaa.

Lonkan koukistajan revähdys syntyy, kun lihakseen kohdistuu liian kova voima, varsinkin jos lihas tekee eksentristä lihastyötä (lihas on aktivoituneena samalla kun se venyy). 

Tavallisia tilanteita, joissa tällaisia voimia kohdistuu lonkan koukistajalihakseen ovat mm. agility, metästys ja muu koiraurheilu, rajut leikit toisten koirien kanssa, hyppääminen ulos autosta sekä liukastuminen (takaraajat liukuvat sivulle päin).

Iliopsoas -lihaksen vamman oireita ovat ontuma, kipu ja lyhentynyt askel. Oireet voivat olla lieviä: ajoittainen lievä ontuma.  Oireet voivat olla myös voimakkaita: selvä ontuma, joka pahenee kun liikuntaa lisätään.   Urheilukoiralla havaitaan usein suorituskyvyn heikkenemistä. Agility -koiralla lonkan rajoittunut ontuminen voi tulla esille niin, että koira alkaa pudotella esteitä takaraajoilla, kun ei pysty niitä kunnolla ojentamaan. 

Lihaksen kiinnityskohdan painelu (reisiluun yläpään sisäsivulla) tai lihaksen rungon painelu (lannerangan alla) aiheuttaa kipua. Samoin lonkkanivelen ojentaminen ja reisiluun kiertäminen samanaikaisesti sisäsivun suuntaan tyypillisesti aiheuttaa voimakasta kipua kun iliopsoas -lihakseen kohdistuu vetoa.

Joskus takaraajan hermotukseen voi tulla häiriötä, koska kireä ja turvonnut lihas voi painaa reisihermoa.

Vammojen kuvantaminen:

Röntgenkuvaus on tarpeen lonkkanivelen ongelmien poissulkemiseksi.

Korkeakenttä -magneettikuvaus on herkin ja paras menetelmä lihasvammojen kuvantamiseen.

Ultraäänitutkimusta käytetään yleisesti jänne ja lihasvammojen diagnostiikkaan. Akuutissa lihasvammassa nähdään harvakaikuisia alueita (turvotus, verenvuodot). Kroonisissa vammoissa lisääntynyt arpikudos näkyy runsaskaikuisina alueina.

Lonkan koukistajan revähtymien hoito:

Lonkan koukistajan vammat ovat usein kroonisia, toistuvien revähdysten seurausta. Lihaksen kroonisen kireyden, spasmin, hoitamiseksi käytetään usein lihaksia rentouttavaa lääkettä.

Fysioterapia on tärkeä osa iliopsoas -lihaksen revähdyksen hoitoa. Kuntoutus kannattaa tehdä eläinfysioterapeutin ohjauksessa. Venyttely, liikkuvuusharjoitukset ja hieronta ovat tärkeimpiä fysioterapian muotoja ja ne tehdään varovasti, potilaan vastetta seuraten, että lonkan koukistajat eivät kipeydy hoidon seurauksena. 

Lonkkanivelen liikkuvuusharjoitukset lisäävät lihaksen verenkiertoa ja  vähentävät kiinnikkeiden syntymistä.

Venyttelyn tavoite on palauttaa iliopsoas -lihaksen normaali pituus.

Paranemisen edistyessä aloitetaan keskivaratalon ja takaraajan lihaksia vahvistavat,  lonkan aktiivisen liikkuvuuden harjoitteet.

Paranemisen edistyessä voidaan lisätä treeniohjelmaan mäkitreenit.

Jos iliopsoas -lihaksen vamma ei tällä hoidolla parane muutamassa viikossa, kannattaa harkitaan kudosten uusiutumista edistäviä hoitoja:

• PRP eli runsaasti verihiutaleita sisältävä veriplasma (platelet rich plasma)
• kantasoluhoidot

Lonkan koukistajan vammojen esto:

Iliopsoas -lihaksen vamman jälkeen paluu aktiiviseen liikuntaan ja harjoitteluun on tehtävä varovasti. Agility -harjoittelussa on aluksi vältettävä pujottelua, tiukkoja käännöksiä ja korkeita hyppyjä.

Kerran vammautunut lihas on alttiimpi uudelle vammalle. Sen vuoksi lihashuolto on tärkeää myös koira-atleetille.

• Lämmittely  ennen aktiivista, rajua liikkumista.
• Ennen urheilusuoritusta tehty lämmittely on tärkeämpää kuin venyttely. Venyttelyä ei saa tehdä ennen lämmittelyä. 
• Loppuverryttely / jäähdyttely aktiivisen liikuntasuorituksen jälkeen.
• Tarvittaessa voidaan antaa kylmähoitoa liikunnan jälkeen esim. kylmägeelipussilla lonkan koukistajan alueelle:  5 min kylmää, 5 min ilman kylmää, 5 min kylmää, 5 min ilman kylmää
• Kevyt venyttely: lonkkanivelet ojennetaan ja käännetään hieman ulkosivulle päin varovasti, pidetään hetki ojennettuna ja sitten koukistetaan varovasti

Reiden taka-sisäsivun lihasten (gracilis -lihas) revähdys.

Gracilis -lihas on reiden taka-sisäsivulla sijaitseva pinnallinen lihas. Gracilis lihas supistuessaan ojentaa lonkka- ja kinnerniveltä sekä toimii reiden lähentäjänä eli kääntää reittä sisäsivun suuntaan.

Gracilis -lihaksen akuutti repeämä:

Gracilis -lihaksen revähdys / repeämä on tavallisin greyhoundien lihasvamma. Jos lihas on revennyt kokonaan, ongelma on helppo havaita: gracilis -lihas on kipeä, turvonnut, siinä tuntuu kuoppa ja lihaksen alaosa on pudonnut alaspäin. Kirurginen hoito kolmen vuorokauden kuluessa vammautumisesta antaa näissä vammoissa parhaan toiminnallisen tuloksen.

Gracilis -lihaksen lievemmät vammat, revähdykset on vaikeampi havaita. Tavallisia oireita ovat suorituskyvyn aleneminen, ontuma 1-2 vuorokauden ajan kovan liikunnan jälkeen sekä raajan epänormaali liike.

Gracilis -lihaksen revähtymät hoidetaan lihasrevähtymien yleisten hoitoperiaatteiden mukaan.

Gracilis ja semitendinosus -lihasten krooninen vamma ja kutistuma:

Saksanpaimenkoirilla esiintyy reiden taka-sisäsivun lihasten (gracilis ja semitendinosus -lihasten) kroonista revähdystä. Toistuvien revähdysten seurauksena gracilis ja semitendinosus -lihakset saattavat arpeutua kokonaan. Lihaskudoksen tilalle kehittyy arpikudosta ja lihas lyhenee. Reiden taka-sisäsivulla on tällöin tunnettavissa arpijuoste. 

Jos gracilis ja semitendinosus -lihakset arpeutuvat, takaraajan liike muuttuu epänormaaliksi: takaraajan askel lyhenee ja raajaa eteen vietäessä varpaat sekä polvi kääntyvät sisäsivulle ja kinnerpää ulkosivulle.

   https://www.youtube.com/watch?v=keIXhMcmsU0

Hoito on ei-kirurginen: venyttelyä ja fysioterapiaa. 

Lihasrevähtymän ja arpeutumisen ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin hoito: lihashuolto on tärkeää myös koira-atleetille. Tärkeintä on suorittaa kunnollinen lämmittely  ennen aktiivista, rajua liikkumista: liikunta taluttimessa esim. 20 min ajan.

Supraspinatus -lihaksen revähdys

Supraspinatus -lihaksen yläpää kiinnittyy lapaluun etupinnalle ja lihaksen jänteinen alaosa kiinnittyy olkavarrenluun yläosaan. 

Supraspinatus -lihas ojentaa olkaniveltä ja vie raajaa eteenpäin. Supraspinatus -lihaksen jänne on tärkeä olkanivelen tukirakenne.

Supraspinatus -lihaksen jänteen krooninen revähdys on tavallinen koiran eturaajan ontuman syy. Supraspinatus -lihaksen jänteen ongelma on seurausta toistuvasta ylirasituksesta, revähdyksistä. 

Diagnostiikka on haastavaa. Joillakin koirilla ei voida tunnustelemalla saada selville edes sitä, mistä kohtaa raaja on kipeä. 

Supraspinatus -jänteen kroonisen vamman toteamiseksi on tehtävä useita tutkimuksia:

• Koko raaja on röntgenkuvattava muiden ongelmien poissulkemiseksi. 
• Olkanivelen alueelle on tehtävä ultraäänitutkimus ja olkanivel sekä kyynärnivel on tähystettävä. Nivelten tähystys tehdään muiden ongelmien poissulkemiseksi. Supraspinatus -lihaksen jänne ei sijaitse niveltilassa, mutta jänteen epänormaali paksuuntuma pullistaa olkanivelen nivelkapselia niveltilaan päin.
• Varjoaineavusteinen korkeakenttä -magneettikuvaus on paras tapa kuvantaa supraspinatus -jänteen krooninen vamma.

Supraspinatus -jänteen kroonisen vamman oireena on ontuma, jota rasitus pahentaa ja joka ei tunnu helpottavan tulehduskipulääkkeillä. Olkanivelen koukistaminen saattaa aiheuttaa kipua.

Hoitona akuuteissa supraspinatus -jänteen ongelmissa on lepo ja tulehduskipulääkkeet. Venyttely ja olkanivelen lihaksia vahvistavat harjoitteet ovat tärkeä osa kuntoutusta. Kuntoutus kannattaa toteuttaa eläinfysioterapeutin ohjauksessa.

Kroonisissa supraspinatus -lihaksen jänteen vammoissa kuukausia kestävä, eläinfysioterapeutin ohjaama kuntoutus on olennainen osa hoitoa. Tarvittaessa jänteen paranemista voidaan edistää kantasoluhoidolla: potilaan omasta luuytimestä erotellaan kantasolupitoinen osa. Kantasolut annetaan pistoksena supraspinatus -jänteeseen, vaurioalueelle.

Hauislihaksen jänteen tulehdukset ja revähdykset

Hauislihaksen yläpään jänne kiinnittyy lapaluun etukulmaan, jänne sijaitsee olkavarrenluun yläpään sisäsivun urassa. Hauislihaksen alapää kiinnittyy kyynär- ja värttinäluiden yläpäähän. Hauislihas koukistaa kyynärniveltä sekä ojentaa ja stabiloi olkaniveltä.

Hauislihaksen jänteen revähdykset ja jänteen sekä jännetupen tulehdukset ovat melko tavallinen koiran eturaajan ontuman aiheuttaja.

Toistuva hauiksen jänteen ylirasitus tai lievä revähdys johtaa jänteen ja jännetupen tulehtumiseen ja jopa jänteen osittaiseen repeämiseen. Hyppääminen, liukastumiset, nopeat käännökset, lihaksen ylivenyminen ovat tekijöitä, jotka aiheuttavat hauislihaksen jänteen vammoja metsästyskoirilla ja muilla urheilukoirilla mutta myös ihan tavallisilla kotikoirilla rajujen leikkien ja loikkien seurauksena.

Hauislihaksen jänteen ongelman oireena on ontuma, joka yleensä pahenee rasituksessa. Olkanivelen koukistaminen ja kyynärnivelen samanaikainen ojentaminen aiheuttaa yleensä kipua.

Diagnoosin saamiseksi olkanivel on röntgenkuvattava muiden sairauksien poissulkemiseksi. Hauislihaksen jänteen ja jännetupen kunto voidaan parhaiten todeta tähystämällä.

Kuvassa normaali jännetuppi ja hauislihaksen jänteen yläosa.

Hauislihaksen jänteen vammojen hoito:

Akuuteissa vammoissa hoidoksi yleensä annetaan tulehduskipulääkettä, lepoa ja eläinfysioterapeutin ohjaamaa kuntoutusta, jossa tavoitteena on olkanivelen lihaksiston vahvistaminen ja liikkuvuuden säilyttäminen.

Myös niveleen annettavia kortisonipistoksia voidaan käyttää.

Kroonisissa vammoissa eläinfysioterapeutin ohjaama kuntoutus on tärkeä osa hoitoa. Kuntoutus saattaa kestää kuukausia, jännevammat paranevat hitaasti.

Jos hauislihaksen jänne on vaurioitunut vakavasti ja osittain katkennut, suositeltavin hoito on katkaista jänne kokonaan nivelen tähystyksen yhteydessä. Tämän toimenpiteen seurauksena yksi olkaniveltä stabiloiva rakenne menetetään. Jänteen katkaisun jälkeen potilas voi koukistaa kyynärniveltä normaalisti,  hauisjänne ei ”putoa” alas, koska hauislihas kiinnittyy myös olkavarrenluun yläosaan.