Koiran ja kissan lonkkaproteesileikkaus

Lonkkaproteesileikkausta on syytä harkita, kun konservatiivinen (ei-kirurginen) hoito ei enää toimi tai on huono vaihtoehto lonkkaongelman vakavuuden vuoksi. Lonkkaproteesileikkausta pidetään tehokkaimpana kirurgisena hoitona lonkkadysplasiaan, nivelrikkoon ja muihin lonkkanivelen hankaliin ongelmiin.

Lonkkaproteesileikkaus antaa erinomaisen / hyvän toiminnallisen tuloksen n. 95 %:lle potilaista, mikä tarkoittaa kivutonta ja normaalia lonkkanivelen toimintaa lemmikkisi loppuelämän ajan.

 Lonkkaproteesileikkaus voidaan tehdä kasvun päätyttyä, n. 6–10 kk iän jälkeen. Yläikärajaa ei ole.

Sopivan kokoinen lonkkaproteesi on olemassa 3–90 kg painoisille koirille ja kissoille.

Lonkkaproteesileikkauksen komplikaatioriski on n 5 %, mm. haavainfektio, proteesin sijoiltaanmeno, proteesin osien irtoaminen.

 

Ennen lonkkaproteesileikkausta:

- on hoidettava kaikki mahdolliset infektiot pois

- perusteellinen suun ja hampaiden hoito on aiheellista (välttämätöntä), paitsi aivan nuorilla koirilla. Iäkkäillä koirilla voi olla parodontiittia ja hammasjuuripaiseita, jotka todetaan vasta kun hampaisto on röntgenkuvattu. Nämä muutokset ovat infektion lähteitä.

- multiresistenttien bakteerien (MRSP, ESBL) varalta potilaalta on hyvä ottaa seulontanäytteet limakalvoilta vähintään 2 viikkoa ennen leikkausta. Näytteiden analysointi YESlab:ssa. Tämä ei ehkä ole tarpeen Suomessa syntyneille koirille ja kissoille, joilla iho on kunnossa ja joilla ei ole ollut antibioottikuureja.

 

Leikkausta edeltävä päivänä:

  -  potilas pestään ja kuivataan

Leikkauspäivän aamuna potilaalle ei enää anneta ruokaa ja potilas otetaan sisään sairaalaan.

-              Potilas on hyvä jättää eläinsairaalaan leikkauksen jälkeen yön yli. 

-              Kotiuttaminen leikkauksen jälkeen samana päivänä on myös mahdollista.

Jos leikkauksen hinta on este lonkkaproteesin asentamiselle molempiin lonkkaniveliin, on hyvä muistaa, että suuri osa molemminpuolisesta lonkkanivelten nivelrikosta kärsivistä koirista hyötyy huomattavasti siitä, että yhden (kipeämmän) lonkkanivelen tilalle asennetaan lonkkaproteesi. Jos vasemman ja oikean lonkkanivelen tilalle asennetaan lonkkaproteesi, leikkaukset tehdään n. 2 kk välein. Kipeämpi puoli leikataan ensin.

Lonkkaproteesileikkauksen jälkeen kuntoutuksen tarve on vähäistä.

Koira tai kissapotilas käyttää leikattua raajaansa 1-2 pv kuluttua leikkauksesta kohtuullisen hyvin ja noin 1 viikon kuluttua jo hyvin.

-              liikunta taluttimessa 2 kk ajan, riehumista ja liukastelua vältetään. Sen jälkeen kontrolliröntgenkuvaus.

-              jos kontrollikuvauksessa kaikki on OK, liikuntaa lisätään asteittain niin, että potilas saa liikkua normaalisti kun leikkauksesta on kulunut 3 kk.

Fysioterapia:

 Lonkkaproteesileikkauksen jälkeen fysioterapiaa ei saa aloittaa ennen kuin kontrolliröntgenkuvissa 2 kk leikkauksen jälkeen on todettu, että proteesinosat ovat paikoillaan. 

-              liikunta on siis hyvin vähäistä 2 kk ajan lonkkaproteesileikkauksen jälkeen: otetaan rauhallisesti kunnes luu kasvaa kiinni proteesinosiin

-              Yleensä lonkkaproteesileikattu potilas ei tarvitse mitään erityistä fysioterapiaa vaan raajan liikkuvuus ja lihasmassa palautuu hyvin kun kipu on poistunut lonkkaproteesileikkauksen seurauksena.

-              Jos lonkkanivelen alueelle on kehittynyt huomattavia pehmytosamuutoksia (mm. nivelkapselin paksuuntuminen, fibroosi) ennen lonkkaproteesileikkausta, eläinfysioterapeutin ohjaama kuntoutus on tarpeen ja se voidaan aloittaa, jos kontrollikuvissa 2 kk leikkauksen jälkeen kaikki on OK.

 

Lisätietoa asiasta, Biomedtrix -yhtiön asiakastiedotteet:

Iso koira: http://files.constantcontact.com/83c51217001/df6c5693-c303-466c-83d8-f505da5c7e19.pdf?ver=1481663323000

Pieni koira, kissa: http://files.constantcontact.com/83c51217001/a4ea454e-630e-4243-8d18-ee2bd2f8f7f3.pdf?ver=1481663316000

  

Lemmikin omistajien usein esittämät kysymykset.

1. Mitä on lonkkadysplasia ja mistä tiedän, onko lemmikilläni se?

Lonkkadysplasia on perinnöllinen sairaus, jossa lonkkaniveleen kehittyy löysyyttä syntymän jälkeen. Tämä löysyys vaurioittaa nivelen rustopintoja, mikä johtaa epänormaaliin kulumiseen ja muutoksiin lonkan luissa. Luiden ja nivelen muoto ja nivelpintojen yhteensopivuus muuttuvat nivelrikon kehittyessä ajan myötä. Nämä muutokset johtavat nivelpintojen kulumiseen, kipuun sekä nivelen ja raajan toiminnan heikkenemiseen.

Lonkkadysplasian merkit voidaan nähdä jo muutaman kuukauden iässä ja ne muuttuvat usein selvemmiksi kasvun myötä. Tällaisia merkkejä voivat olla:

•       "Pupuhyppy"-kävely, takaraajat eivät toimi normaalisti

•       Jäykkyys tai ontuminen liikunnan aikana tai sen jälkeen

•       Haluttomuus hypätä, kiivetä portaita tai mennä autoon ja sieltä pois

•       Lemmikki on vähemmän aktiivinen, haluton liikkumaan tai haluaa keskeyttää liikunnan nopeasti

•       Painon siirtäminen eturaajoille, takaraajojen lihakset ovat normaalia pienemmät.

•       Kipu lonkan alueella. Voi nuolla tai purra, äännellä kosketettaessa takaraajoja.

Vaikka oman eläinlääkärisi tekemä kliininen tutkimus voi viitata lonkkadysplasiaan, lemmikkisi lonkkien röntgenkuvaus on välttämättöntä diagnoosin saamiseksi. Röntgenkuvaus auttaa myös määrittämään lonkkanivelten tilan laajuuden ja vakavuuden, mikä ohjaa hoitoa.

2. Ovatko tietyt rodut alttiimpia saamaan lonkkadysplasian?

Kyllä. Koirilla lonkkadysplasia on erityisen yleinen suurilla roduilla. Saksanpaimenkoirat, kultaiset- ja labradorinnoutajat, berninpaimenkoirat, bernhardinkoirat, newfoundlandinkoirat, rottweilerit ja tanskandoggit kärsivät melko usein tästä ongelmasta. Se voi kuitenkin esiintyä myös pienemmillä roduilla, kuten mopsit ja ranskanbulldogit, sekä sekarotuisilla, kuten doodleilla. Kissoilla ilmaantuvuus on jopa 20 % puhdasrotuisilla kissoilla, erityisesti maine coon-, persialais- ja himalajankissaroduilla.

3. Mitkä ovat ei-kirurgiset (konservatiiviset) ja kirurgiset vaihtoehdot lonkkaongelmien hoitoon?

Jos lonkkaongelmat eivät ole vakavia, ei-kirurgisiin hoitovaihtoehtoihin kuuluvat:

•       Painonhallinta nivelten rasituksen vähentämiseksi ja ylimääräiseen kehon rasvaan liittyvän tulehduksen lievittämiseksi

•       Lääkkeet, mukaan lukien tulehduskipulääkkeet kivun ja tulehduksen vähentämiseksi

•       Liikunnan muokkaaminen aktiivisuuden ja liikkeen ylläpitämiseksi ilman vakavaa kipua

•       Nivellisäravinteet ja -injektiot auttamaan hidastamaan nivelrikon etenemistä ja parantamaan nivelen voitelua

•       Kuntoutus nivelen liikkuvuuden, lihasmassan ja raajan toiminnan parantamiseksi

•       Akupunktio voi olla hyödyllinen kivun vähentämisessä

 

Jos lemmikkisi tarvitsee leikkaushoidon, tässä on kolme yleistä hoitovaihtoehtoa:

•       Lonkkamaljakon kääntöleikkaus (DPO/TPO): Kirurgi leikkaa lantion luun kahdesta (DPO) tai kolmesta (TPO) kohdasta ja kääntää lonkkamaljaosaa niin, että reisiluun pää pysyy paremmin lonkkamaljakossa. Tämä vähentää nivelen löysyyttä. Nämä toimenpiteet tehdään vain nuorille koirille, yleensä alle 6–10 kuukauden ikäisille, joilla ei ole merkkejä lonkan nivelrikosta.

•       Reisiluun pään poisto (FHO): Reisiluun pää ja kaula poistetaan. Pallon ja maljan muodostamasta lonkkanivelestä tulee lihasten varassa liikkuva valenivel. FHO varataan tilanteisiin, joissa muut hoidot tai leikkausvaihtoehdot eivät ole mahdollisia.

•       Tekonivelleikkaus (THR): Lonkkaproteesileikkausta pidetään tehokkaimpana kirurgisena hoitona lonkkadysplasiaan, nivelrikkoon ja muihin lonkkanivelen hankaliin ongelmiin. Potilaan koon mukaan suunnitellut implantit korvaavat vaurioituneen tai nivelrikkoisen nivelen, mikä mahdollistaa lemmikkisi paluun ktiiviseen elämäntapaan.

 

4. Mikä on tekonivelleikkaus (THR)? Onko se turvallinen?

Yli kolmen vuosikymmenen ajan tekonivelleikkaus on ollut paras mahdollinen hoito vakavasta lonkkadysplasiasta ja/tai nivelrikosta kärsivien lemmikkien hoidossa, erityisesti silloin, kun ei-kirurgiset toimenpiteet, kuten lääkitys tai kuntoutus, eivät enää toimi. Lonkkaproteesileikkauksessa lonkkamaljakko ja reisiluun pää korvataan proteesikupilla sekä proteesivarrella ja -nupilla. Nämä implantit on valmistettu tietyistä metalleista, polyeteenimuovista ja keramiikasta, joista kukin on suunniteltu yksilöllisesti kissoille ja koirille. Lemmikeille on tehty yli 85 000 tekonivelleikkausta vuodesta 1989 lähtien.

Kun osaava lonkkaproteesikirurgi suorittaa toimenpiteen, leikkauksen onnistumisprosentti on 90–95 %, mikä tarkoittaa kivutonta ja normaalia lonkkanivelen toimintaa lemmikkisi loppuelämän ajan.

 

5. Mistä tiedän, onko tekonivelleikkaus paras ratkaisu lemmikilleni?

Vaikka lääkitys, fysioterapia tai FHO-leikkaus voivat tarjota jonkin verran kivunlievitystä lonkkadysplasiasta tai nivelrikosta kärsivälle lemmikille, nämä hoidot eivät estä näiden tilojen pahenemista. Lisäksi nämä hoidot eivät yleensä tarjoa toiminnallista palautumista, joka mahdollistaisi lemmikkisi vapaan leikkimisen ja liikkumisen. Käytännössä tekonivelleikkaus on paras ratkaisu lemmikkisi täyden liikkuvuuden ja elämänlaadun palauttamiseksi.

 

6. Kuinka pitkä on toipumisaika, ja millaisia tuloksia minun pitäisi odottaa?

Lemmikkisi on yleensä sairaalahoidossa yön yli lonkkaproteesi -leikkauksen jälkeen. Erityisesti pienten koirien ja kissojen leikkaus voidaan tehdä myös päiväkirurgisesti. Lemmikit yleensä aloittavat painon varaamisen lonkkaproteesi -leikatulle raajalleen leikkauspäivänä ja käyttävät raajaansa varsin hyvin viikon kuluessa – mutta hidas ja asteittainen paluu aktiivisuuteen on avain toimenpiteen pitkäaikaiseen onnistumiseen.

Lemmikilläsi aktiivisuutta rajoitetaan (vain hihnakävelyjä, rajoittaminen pieneen turvalliseen tilaan ja eristäminen muista eläimistä, rauhoittava lääkitys) noin 6–8 viikkon ajan leikkauksen jälkeen. Asteittainen paluu normaaliin liikkumiseen sallitaan kahdeksan viikon jälkeen. Useimmat lemmikit ovat valmiita jatkamaan säännöllistä liikuntaa 12 viikon toipumisen jälkeen. Kipulääkkeitä annetaan tyypillisesti 1–2 viikkoa leikkauksen jälkeen.

Yleensä lonkkaproteesi kestää lemmikkisi eliniän. Tutkimukset osoittavat, että yli 90 %:lla koirista on hyvä tai erinomainen toimintakyky lonkkaproteesileikkauksen ansiosta – tarjoten vuosia kivutonta aktiivisuutta, mikä muuten ei olisi ollut mahdollista.

 

7. Kuinka paljon lonkkaproteesileikkaus maksaa?

Lonkkaproteesileikkaus on investointi lemmikkisi elämänlaatuun. Leikkauksen kustannukset riippuvat monista tekijöistä: maantieteellinen sijainti, käytetyt implantit, sairaalakohtaiset kirurgiset käytännöt sekä lisäkustannukset, jotka liittyvät diagnostisiin tutkimuksiin, kuntoutusterapiaan ja lääkkeisiin. Se on yksi edistyneimmistä eläinkirurgiassa suoritettavista ortopedisista toimenpiteistä ja maksaa tyypillisesti noin 6 000–7 900 euroa lonkkaa kohden. Muista, että vaihtoehtoiset hoitovaihtoehdot, kuten elinikäinen kivunhoito, voivat myös johtaa merkittäviin kuluihin vuosien mittaan.

Eläinlääkärikulu vakuutus usein korvaa ainakin osan lonkkaproteesilekkkauksen kuuista. Pientä kuukausimaksua vastaan vakuutus voi auttaa kattamaan osan lemmikkisi terveydenhoitokuluista. Lemmikkivakuutuksessa eläinlääkärilaskut usein maksetaan ensin itse, minkä jälkeen niistä haetaan korvausta; monet yritykset tarjoavat jopa 90 %:n korvauksen. On hyvä selvittää etukäteen, millaiset toimenpiteet korvataan, korvataanko ennaltaehkäisevää hoitoa, mikä on korvausprosentti, ja saako alennuksia usean lemmikin talouksille.

 

8. Miten löydän pätevän eläinkirurgin suorittamaan lonkkaproteesileikkauksen?

Jos eläinlääkärisi on ehdottanut, että koirasi tai kissasi voisi hyötyä tekonivelleikkauksesta, tai jos haluat hakea toisen mielipiteen, harkitse seuraavaa:

•       Tiedustele kirurgin asiantuntemuksen tasoa. Taitavimmat lonkkaproteesikirurgit suorittavat lonkkaproteesileikkausia säännöllisesti, minkä on todistettu parantavan leikkauksen hoitotuloksia, leikkauksen onnistumista. Mitä enemmän tekonivelleikkauksia erikoiseläinlääkäri on suorittanut, sitä paremmin hän voi lemmikkiäsi palvella. Kaikilla kirurgeilla ei ole kokemusta lonkkaproteesileikkauksesta.

Lonkkadysplasian hoitovaihtoehtojen vertailu

Mitä on lonkkadysplasia?

Lonkkadysplasia tarkoittaa lonkkanivelen epänormaalia kehitystä ja kasvua. Se voi vaikuttaa molempiin lonkkiin, mutta oireet voivat olla vakavampia toisella puolella. Se ilmenee vaihtelevana lonkkanivelen löysyytenä sekä nivelen osien epämuodostumana. Lonkkadysplasian pitkäaikaisia seurauksia ovat nivelrikko, kipu ja heikentynyt liikkuvuus. Saatavilla on erilaisia hoitoja.

	Konservatiivinen (Ei-kirurginen) hoito	Leikkaus A: Lonkkamaljakon kääntö (DPO/TPO)	Leikkaus B: Reisiluun pään poisto (FHO)	Leikkaus C: Tekonivelleikkaus (THR)
Mitä se sisältää?	Painonhallinta, lääkitys (tulehduskipulääkkeet, muut kipulääkkeet), liikunnan rajoittaminen, fysioterapia, nivelhoidot (lisäravinteet, nivelinjektiot), akupunktio.	Lantion luut katkaistaan ja lonkkamaljakkoa käännetään, että reisiluun pää pysyy paremmin lonkkamaljakossa.	Toimenpiteessä poistetaan reisiluun pää ja kaula. Pallon ja maljan muodostamasta lonkkanivelestä tulee pehmytkudosten varassa toimiva valenivel.	Sairas nivel korvataan huippuluokan kirurgisilla implanteilla kivuttoman ja normaalisti liikkuvan nivelen saavuttamiseksi.
Milloin tämä hoito sopii lemmikilleni?	Kaiken ikäisille, kun leikkaus ei ole aiheellinen tai mahdollinen.	5–10 kuukauden ikäisille (rodusta riippuen). Nivelen anatomian on oltava lähes normaali eikä nivelessä saa olla merkkejä nivelrikosta.	Kaiken ikäisille. Ei takaa paluuta täysin normaaliin toimintaan. Kuntoutus on olennainen osa toipumista. Käytetään viimeisenä vaihtoehtona.	Kun konservatiivinen hoito ei enää toimi tai on huono vaihtoehto lonkkaongelman vakavuuden vuoksi. Mahdollista 6–8 kuukauden iästä alkaen. Sopii 2,5–90 kg koirille ja kissoille.
Mikä on tämän hoidon tavoite?	Oireiden hallinta: kivun vähentäminen sekä liikkuvuuden ja toiminnan parantaminen. Oireita ei välttämättä saada loppumaan. Nivelrikko etenee hoidosta huolimatta.	Vähentää lonkan löysyyttä. Toiveena hidastaa nivelrikon etenemistä.	Toiveena vähentää nivelkipua poistamalla lonkkanivelen luiden välinen kontakti. Lonkkakipu voi jatkua leikkauksesta huolimatta.	Kivuton ja liikkuvuudeltaan normaali lonkkanivel. Kuten ihmisten ortopediassa, tämä on nivelrikon ainoa parantava hoito.
Mitkä ovat tämän hoitomuodon riskit?	Sairauden eteneminen, mikä johtaa krooniseen kipuun, heikentyneeseen nivelen toimintaan ja lisääntyvään ontumiseen. Elinikäiseen lääkitykseen liittyvät kustannukset ja riskit.	Leikkaukseen liittyvät normaalit riskit, lantioluiden kiinnityksen pettäminen, odotettua huonompi paraneminen. Nivelrikon eteneminen ja lonkkakivun paluu.	Leikkaukseen liittyvät normaalit riskit. Vähentynyt painonvaraus, ontuminen. Heikentynyt lonkan liikkuvuus. Raajan lyhentyminen. Pysyvä lonkkakipu.	Leikkaukseen liittyvät normaalit riskit. Lonkkaproteesin sijoiltaanmeno, proteesin osien irtoaminen, reisiluun murtuma. Useimmat komplikaatiot voidaan ratkaista onnistuneesti.
Mikä on tämän hoidon kesto?	Lemmikin eliniän ajan.	Tiukasti rajoitettu liikunta leikkauksen jälkeen luiden parantuessa, tyypillisesti 6–8 viikkoa. Usein molemmat lonkat vaativat leikkauksen.	Painon varaamista ja kuntoutusharjoituksia suositellaan päivien sisällä leikkauksesta. Toipuminen "parhaaseen tulokseen" voi kestää jopa 12–16 viikkoa tai kauemmin.	Tiukasti kontrolloitu aktiivisuus ensimmäisten 8 viikon ajan, mitä seuraa asteittainen paluu normaaliin toimintaan 12–16 viikon kuluessa.

*Kaikkiin kirurgisiin toimenpiteisiin liittyy vähäinen komplikaatioriski. Näitä voivat olla nukutusriski, leikkausinfektio, luunmurtumat, implantin vaurioituminen, pehmytkudos- ja hermovauriot. Lonkkaproteesileikkauksen komplikaatioriski on n. 5%. Monet komplikaatiot voidaan ratkaista onnistuneesti. Lemmikkisi kirurgi antaa erityiset ohjeet leikkauksen jälkeisestä hoidosta.

Koiran polven ristisiteen repeämä ja sen hoito.

Esa Eskelinen, ELL

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

  Evidensia Tammisto

Polvinivelen keskellä sijaitsevat ristisiteet estävät sääriluun liikkumista eteen-taakse -suunnassa suhteessa reisiluuhun. Ristisiteitä on kaksi, etummainen ja takimmainen. Kun puhutaan ristisidevammasta, yleensä tarkoitetaan etummaisen ristisiteen vauriota. Takimmaisen ristisiteen katkeaminen on hyvin harvinaista ja se tapahtuu voimakkaan ulkoisen voiman (trauma) seurauksena. Samalla polvesta yleensä rikkoutuu muitakin rakenteita.

Kuvassa polven anatomiaa:

Femur = reisiluu

Caudal cruciate = takaristiside

Cranial cruciate = eturistiside

Medial meniscus = sisäsivun nivelkierukka

Lateral meniscus = ulkosivun nivelkierukka

Articular cartilage = nivelrusto 

Polven etummaisen ristisiteen  repeämä on tavallisin koiran tuki- ja liikuntaelimistön sairaus. Ristisiteen repeämää esiintyy monilla roduilla, mutta tavallista se on mm. rottweilereilla, chow-chow:lla, noutajilla, bichon friseella ja mastiffeilla. Koiralla polven ristiside tavallisimmin pettää osittain ja vähitellen viikkojen – kuukausien aikana ja lopulta katkeaa aivan normaalin liikunnan seurauksena. Koiralla eturistisiteen repeämä voi olla myös trauman aiheuttama äkillinen tila. Ristisiteen pettämisen oire on ontuma. Kun ristiside on osittain poikki, ontuma on vaihtelevaa ja se voi tilapäisesti loppua kun raajaa rasitetaan vähemmän. Kun ristiside on kokonaan poikki, ontuma on yleensä jatkuvaa. Koiralla, jolla toisen polven ristiside on pettänyt on melko suuri todennäköisyys (n. 30%) saada sama vaiva toiseenkin polveen. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä riski on tietyillä roduilla jopa 70%.

Ristisiteen pettämisen eräs syy on nykykäsityksen mukaan ”huonot takaraajan kulmaukset” eli reisiluun ja sääriluun välinen kulma lähestyy oikokulmaa, 180 astetta. Tällöin sääriluun yläpään nivelpinta ei enää ole vaakatasossa vaan taaksepäin vinossa. Tämän seurauksena aiheutuu sääriluuta eteenpäin työntävä voima joka kerta kun reisiluun nivelpinta tukeutuu sääriluun yläpään nivelpintaan. Tämä toistuva voima lopulta katkaisee etummaisen ristisiteen. Kulmauksiltaan ”normaalilla alkukantaisella  koiralla” tällaista voimaa ei juuri synny. Myös koiran ylipaino ja reiden huono lihastasapaino altistaa ristisiteen repeämälle.

Kun eturistiside on poikki, sääriluu pääsee koiran askeltaessa liikkumaan eteen-taakse –suunnassa suhteessa reisiluuhun. Tämä aiheuttaa kipua, ontumista sekä nivelrikkomuutosten kehittymistä ja usein myös vaurioittaa sisemmän nivelkierukan takahaaraa. Eläinlääkäri voi todeta eturistisiteen katkeamisen polvea tunnustelemalla, jos ristiside on kokonaan poikki ja jos katkeamisesta ei ole kulunut kovin pitkä aika. Nykyään eturistisiteen vauriot pyritään kuitenkin hoitamaan ennen kuin eturistiside katkeaa kokonaan. Tällöin kliininen diagnoosi perustuu tyypilliseen sairauskertomukseen ja havaittuun ontumaan. Koira on myös haluton koukistamaan kipeää polveaan ja sen vuoksi istuessaan pitää kipeää jalkaa hieman sivulla. Joskus polvi paksuuntuu erityisesti sisäpinnalta. Röntgentutkimus antaa myös viitteitä ristisidevammasta: nivelnesteen määrä lisääntyy ja havaitaan nivelrikkomuutoksia, luupiikkejä nivelen reuna-alueilla. 

Diagnoosi varmistetaan polvinivelen miniavauksen tai polvinivelen tähystyksen avulla:

• eturistisiteen katkeaminen tai osittainen vaurioituminen todetaan
• nivelkierukoiden kunto tutkitaan. Rikkoutuneet kierukanosat poistetaan. 
• nivelpintojen kunto tutkitaan

Polvinivelen tähystyksessä polveen tehdään vain kolme pistohaavaa, joiden kautta tähystysinstrumentit viedään polveen. Tähystys aiheuttaa siten vähemmän kipua kuin miniavaus ja toipuminen on nopeampaa. Myös nivelkierukoiden vammat voidaan tähystyksellä tutkia paremmin.

Eturistisiteen repeämän hoito:

1) Ei –kirurginen hoito:

Pienellä koiralla, alle 3– 4 kg painoisella, polveen kohdistuvat voimat ovat niin pieniä, että voidaan kokeilla ei-kirurgista hoitoa. Ristisidevamma aiheuttaa polveen ärsytystilan, joka johtaa nivelkapselin paksuuntumiseen. Odotetaan, että polven nivelkapseli paksuuntuu ja polven epänormaali liike vähenee tai loppuu. 

Tässä  on omat ongelmansa. Odotettaessa voi käydä niin, että polven sisemmän nivelkierukan takahaara rikkoutuu ja se aiheuttaa kipua. Nivelkierukkavamma vaatii usein kirurgisen hoidon, rikkoutuneen kierukanosan poiston. Odotettaessa polveen kehittyy usein myös nivelrikkomuutoksia, jotka heikentävät kirurgisen hoidon ennustetta. 

2) Menetelmät, joissa polvi tuetaan erikoisompeleilla

Yli 4 – 7  kg painoisilla koirilla ristisidevamman hoidoksi suositellaan leikkaushoitoa varhaisessa vaiheessa, ennen kuin nivelrikko ehtii kehittyä vaikea-asteiseksi. 

Vuosien varrella on kehitetty lukuisia leikkaustekniikoita, joissa polvi tuetaan erikoisompeleilla.

Yleisimmin käytetyssä menetelmässä asennetaan kovaa rasitusta kestävä nailon-, polyeteeni-, polyesteri- tai komposiittiommel  reisiluun alapään takaosan ja sääriluun yläpään etuosan väliin anatomisesti samaan suuntaan kuin etummainen ristiside. 

Polven tukemiseen on myös käytetty reisilihaksiston jännekalvosta otettua siirrettä. On kuitenkin todettu, että hyvin usein tällainen siirre surkastuu ja tuenta siten pettää.

Näiden leikkausmenetelmien jälkeen liikuntaa rajoitetaan parin kuukauden ajaksi, jolloin polven nivelkapseli paksuuntuu ja antaa lisätukea polvelle. 

Komplikaatiosta tavallisimmat ovat infektio ja tuennan pettäminen. Infektio saadaan kuriin yleensä vasta sen jälkeen kun tukiommel on poistettu. Tuennan pettämisen tai tukiompeleen poiston jälkeen polvi on taas epästabiili ja nivelrikkomuutokset etenevät. Tuennan pettäminen altistaa myös sisäsivun nivelkierukan takahaaran vaurioille. Painavilla ja aktiivisilla koirilla tuennan pettäminen on todennäköisempää. Myös epätavallisen jyrkkä sääriluun yläpään niveltason kulma altistaa ristisiteen ja tuennan pettämiselle.  

3) Menetelmät, joissa ristisiteen katkeamisen syy pyritään korjaamaan:

Isoilla ja aktiivisilla koirilla polven tuentaan perustuvilla menetelmillä hoitotulokset ovat melko huonoja. 

Myös pienillä koirilla tukiompeleilla tehty polven tuenta voi pettää, varsinkin jos koira on aktiivinen tai jos sääriluun yläpään kulma sääriluun pituusakseliin nähden on jyrkkä (pienet terrierit, bichon frisee, bichon havannais).

Sen vuoksi on kehitetty joukko uudempia menetelmiä, joissa sääriluun yläpään luisia rakenteita muutetaan siten, että sääriluuta eteenpäin työntävää voimaa ei enää synny ja etummaista ristisidettä ei enää tarvita.

TPLO

Sääriluun yläpään nivelpinnan kääntö vaakasuoraan asentoon, Tibial Plateau Levelling Osteotomy eli TPLO, on näistä uudemmista menetelmistä eniten käytetty. 

TPLO –leikkauksessa sääriluun yläpäähän tehdään kaareva sahaus, sääriluun yläpään niveltaso käännetään vaakasuoraan asentoon ja kiinnitetään uuteen asentoonsa levyllä ja ruuveilla. Samalla voidaan tarvittaessa korjata raajan asentovirheitä (mm. raajan sisäänpäin kiertynyt asento).

Toipuminen TPLO -leikkauksen jälkeen on nopeaa. Koirapotilas alkaa käyttää leikattua jalkaansa parin päivän kuluessa leikkauksen jälkeen ja käyttää raajaa varsin hyvin jo viikon kuluttua leikkauksesta. 

Noin kuuden viikon ajan potilas saa liikkua taluttimessa, mutta liukastelua ja riehumista vältetään. Liikkuminen pehmeällä alustalla, metsässä, lumessa yms. edistää raajan liikkuvuutta ja voimaa. Myös uiminen ja vesijuoksumattoharjoitteet voidaan aloittaa 1 – 2 viikkoa leikkauksen jälkeen. 

Noin kuuden viikon kuluttua leikkauksesta todetaan sääriluun sahauksen luutuminen röntgentutkimuksessa ja sen jälkeen potilas saa liikkua myös ilman talutinta.

TPLO –leikkaus on kalliimpi  kuin perinteiset polven tuentaan perustuvat menetelmät.

Leikkausalueen infektio ja sisäsivun nivelkierukan vamma ovat tavallisimpia TPLO -leikkauksen komplikaatioita.

TTA, TTA2, TTA rapid, Orthofoam MMP

TTA –leikkaustekniikassa lumpiojänteen kiinnityskohta, sääriluun yläpään kyhmy, siirretään eteenpäin (Tibial Tuberosity Advancement ). 

Sääriluun kyhmy ja sääriluun etu-yläreuna sahataan irti ja siirretään eteenpäin ja kiinnitetään uuteen asentoonsa erikoislevyllä ja sahauslinjaan asennettavalla korilla tai  titaanikiilalla. 

Toipuminen TTA leikkauksen jälkeen on nopeaa. Koirapotilaan jatkohoito TTA –leikkauksen jälkeen on samanlainen kuin TPLO –leikkauksen jatkohoito.

TTA -leikkaus on suunnilleen saman hintainen kuin TPLO –leikkauskin. 

Infektio, sääriluun yläpään kyhmyn kiinnityksen pettäminen ja sisäsivun nivelkierukan vamma ovat tavallisimpia TTA-leikkauksen komplikaatioita. TTA -leikkauksen komplikaatioriski kasvaa huomattavasti  jos potilaan sääriluun yläpään kulma sääriluun pituusakseliin nähden on jyrkkä (ylli 27 astetta). Näille korille TTA ei ole suositeltava leikkaushoito.

TWO, TTO, CBLO

TPLO –menetelmän perusperiaatteen pohjalta on kehitetty useita leikkaustekniikoita, joissa kaikissa sääriluu yläpään luisia rakenteita muutetaan. Tällaisia menetelmiä ovat mm. 
TTO (Triple Tibial Osteotomy), 
TWO (Tibial Wedge Osteotomy) ja 
CBLO (Cora Based Levelling Osteotomy) sekä
Cora Based TPLO.

CBLO tai Cora based TPLO -tekniikkaa käytetään, jos sääriluun niveltason kulma pituusakseliin nähden on hyvin jyrkkä ( > 40°), tai jos potilas on hyvin pienikoinen.

Mikä leikkausmenetelmä on paras koiralleni?

Tärkeä tekijä hoitotuloksessa on ristisidevamman varhainen tunnistaminen. Ristisidevamman leikkaushoidon ennuste TPLO -tekniikalla on erittäin hyvä varsinkin, jos leikkaus suoritetaan ennen kuin ristiside on katkennut kokonaan.

TPLO  antaa paremman hoitotuloksen kuin tukiommeltekniikat ja komplikaatioita on vähemmän

Nykyisen tutkimustiedon perusteella TPLO -leikkaustekniikka on selvästi parempi kuin tukiommeltekniikat koiran polven eturistisidevamman hoidossa. TPLO -tekniikan paremmuus korostuu, kun koira on isokokoinen ja aktiivinen.  Tukiommeltekniikoiden komplikaatioita (tuennan pettäminen, löystyminen, infektio) esiintyy kuitenkin myös pienillä koirilla. Sen vuoksi TPLO -tekniikkaa kannattaa käyttää myös pienten koirien ja kissojen eturistisidevammojen hoidossa, jos hinta ei ole este.  Eturistisidevamman hoito osteotomia -tekniikalla (TPLO, CBLO) käyttäen voidaan tehdä myös pienille, alle 5 kg painoisille koirille ja kissoille.

Onko TPLO vai TTA parempi menetelmä  koiran eturistisidevamman hoidossa?

Nykyisen tutkimustiedon perusteella (v. 2019, ks. alla) TPLO -menetelmä antaa paremman hoitotuloksen:

Pitkäaikaisseurantaan perustuvan tutkimustiedon perusteella nivelrikko etenee enemmän TTA leikkauksen jälkeen. TPLO -menetelmällä leikatuilla koirilla näyttää olevan vähemmän kipua ja liikkumisvaikeuksia.

Hoitotulos on TTAlla leikatuilla potilailla on tavallista huonompi ja komplikaatioriski suurempi, jos potilaan sääriluun yläpään kulma pituusakseliin nähden on yli 27 astetta. Bichon friseellä ja pienillä terriereillä se on usein yli 33 astetta. Tällaisilla potilailla TTA tekniikkaa tai tukiommeltekniikkaa ei kannata käyttää. Näillä potilailla TPLO tekniikkaa (tai TWO tai CBLO –tekniikka) on paras valinta.  

Leikkausalueen infektioita esiintyy muutamalla prosentilla leikkauspotilaista kaikissa eri tekniikoissa kaikista varotoimista huolimatta. 

Jos infektio tulee, infektion hoitamiseksi leikkausalueelta joudutaan yleensä poistamaan sinne laitetut levyt, ruuvit ja mahd. tukiompeleet:

• TPLO –leikkauksen jälkeen levy ja ruuvit voidaan poistaa 8 viikon kuluttua Tämä leikkaus on teknisesti helppo eikä se aiheuta ongelmia potilaalle.
• TTA –leikkauksessa käytetyn korin tai häkin poisto on teknisesti melko hankalaa ja siihen liittyy riski lumpiojänteen kiinnityskohdan murtumasta.
• Tukiommeltekniikassa käytetyn tukiompeleen poiston jälkeen tuenta menetetään ja joskus polvi joudutaan leikkaamaan uudelleen esim. TPLO tekniikalla

Onko koiran polven eturistisidevamma mahdollista hoitaa kantasolu-PRP  

hoidoilla?

Koiran polven eturistisidevamman hoitotulos TPLO -leikkauksella on hyvä: 

95%:lla potilaista painonvaraus on ihan normaali kakissa askellajeissa viiden kuukauden kuluttua TPLO -leikkauksen jälkeen.

Urheilijan ja urheilukoiran liikunta on kuitenkin muutakin kuin painonvarausta. On kiertoa ja nopeita käännöksiä. Sen vuoksi olisi hyvä, jos polvessa olisi ehjä eturistiside stabiloimassa polvea myös kiertosuunnassa.

Kudosten uusiutumista edistäviä hoitoja, kantasolu-PRP -hoitoa, on käytetty osittaisten eturistisidevammojen hoidossa. Se ei kuitenkaan ole yleisesti käytetty hoitomuoto.

Ennen kantasolu-PRP -hoitoa mitataan röntgenkuvista sääriluun yläpään kulma pituusakseliin nähden eli TPA. 

• Jos se on jyrkkä, yli 27 astetta, regeneratiivisten hoitojen teho on epävarmempi ja suositeltavin hoito on TPLO -leikkaushoito (tai CBLO -leikkaus). 

Ennen kantasolu-PRP  hoitoa pitää olla tarkka diagnoosi, joka saadaan tähystämällä polvinivel:

• Kantasolu-PRP -hoitoa voidaan käyttää vain osittaisen eturistisidevamman hoitona. Niveltähystyksessä eturistisiteen vammat todetaan katsomalla ja tunnustelemalla.
• Samalla hoidetaan myös mahdolliset nivelkierukkavammat.

Jos tähystyksessä todetaan, että polven eturistiside on revennyt osittain, kantasolu-PRP -hoito tehdään samassa anestesiassa:

• Potilaan omasta luuytimestä otetaan kantasoluja 
• Potilaan verestä erotellaan verihiutaleita, PRP
• kantasolu-PRP -seos pistetään polviniveleen
• kantasolut edistävät eturistisidevamman paranemista.  PRP -pistoksen kanssa annettuna kantasolut toimivat paremmin

Kantasolu PRP -hoidon jälkeen raaja on tukisiteessä / elastisessa kipsissä noin viikon ajan.

Kantasolu PRP -hoidon jälkeen aloitetaan polven kuntoutus. Riehumista, hyppimistä, liukastelua on vältettävä. Tarvittaessa on käytettävä polvitukea.

Kantasolu-PRP hoidon ennuste polven osittaisen eturistisiteen hoidossa:

• paras (v. 2018 saatavilla oleva) tutkimustieto aiheesta on tämä: https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fvets.2016.00112/full
• em. tutkimuksessa hoidettiin kantasolu-PRP hoidolla 36 polvea, joista 7 polvea jouduttiin leikkaamaan TPLO -tekniikalla, koska kantasolu-PRP hoito ei auttanut
• vain pieni osa muista (ei leikatuista) kantasolu-PRP -hoidetuista potilaista saatiin tutkimuksessa seurantaan (11 polvea). Niillä potilailla hoitotulos oli hyvä.

Tutkimustietoa (2019) eri ristisideleikkaus –menetelmien hoitotuloksesta

Eri leikkausmenetelmien paremmuutta on  vertailtu useissa tutkimuksissa. 

Pitkäaikaisseuranta, v 2019 julkaistu tutkimus:

Moore EV, Weeren R, Paek M. Extended long‐term radiographic and functional comparison of tibial plateau leveling osteotomy (TPLO) vsibial tuberosity advancement (TTA) for cranial cruciate ligament rupture in the dog.

Nivelrikko etenee enemmän TTA leikkauksen ja molemminpuolisen eturistisidevamman jälkeen. TPLO -menetelmällä leikatuilla koirilla näyttää olevan vähemmän kipua ja liikkumisvaikeuksia.

Kahdessa laadukkaassa tutkimuksessa verrattiin eri menetelmillä saatua hoitotulosta.

• tutkimuksien tekijät: Ursula Krotscheck (Cornellin Yliopisto) ja Sean Murphy (West Vet Emergency and Speciality Center, Boise USA)
• mitattiin miten potilas alkaa varata painoa leikatulle raajalleen (force plate gait analysis). Tämä on luotettavin tapa mitata raajan käyttöä leikkauksen jälkeen.
• tutkimustyyppi: satunnaistettu seurantatutkimus. Tämä on yksi parhaista tutkimustyypeistä
• koirapotilaat olivat yli 20 kg painoisia

Krotscheckin tutkimuksen tulokset: 

• TPLO –menetelmällä leikattujen potilaiden raajan toiminta palautui  normaaliksi 5 kk kuluessa ja ainoastaan TPLO –menetelmällä leikattujen raajojen toiminta palautui täysin normaaliksi kaikissa askellajeissa. 
• Erikoisompeleilla tuetut polvet eivät koskaan palautuneet normaaliksi, raajan painonvaraus ei palautunut normaaliksi kävelyssä eikä ravissa.
• TTA -menetelmä oli parempi kuin erikoisompeleilla tehty tuenta mutta huonompi kuin TPLO -menetelmä. TTA –menetelmällä leikattujen raajojen painonvaraus ei palautunut normaaliksi ravi –askellajissa.

Murphyn tutkimuksen tulokset: 

TPLO –menetelmällä leikattujen raajojen toiminta,  painonvaraus palautui normaaliksi,  paremmaksi kuin TTA –menetelmällä leikattujen raajojen painonvaraus.

Hoitotulos oli erityisen heikko niillä TTA -leikatuilla potilailla, joilla sääriluun yläpään kulma oli tavallista jyrkempi (yli 28^o).

Leikkauksen jälkeisiä nivelkierukkavammoja esiintyi TTA -menetelmällä leikatuilla potilailla enemmän (26%:lla) kuin  TPLO -menetelmällä leikatuilla potilailla  (3,4 %).