Lumpion sijoiltaan meno eli patellaluksaatio

Esa Eskelinen, ELL

Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri

  Evidensia Tammisto

Polvilumpio eli patella on jänneluu, joka sijaitsee nelipäisen reisilihaksen jänteen sisällä. Nelipäinen reisilihas toimii polvinivelen ojentajana. Lumpion takapinta ja reisiluun alaosan telaura niveltyvät toisiaan vasten nivelpinnoilla, joiden muoto on yhteensopiva. Lumpio kääntää polven ojentajalihasten voiman suuntaa ja toimii vipuvartena kun em. lihakset ojentavat polven. Lihaskalvo ja lumpion sivusiteet pitävät lumpion paikoillaan sivusuunnassa.

Lumpion sijoiltaan meno on yleinen perinnöllinen ongelma pienikokoisilla koiraroduilla kuten kääpiövillakoira, yorkshirenterrieri, pomeranian, pekingeesi, chihuahua ja bostoninterrieri. Lumpion sijoiltaan menoa esiintyy myös isokokoisilla koiraroduilla  ja kissoilla, kuten devon rex ja abessinialainen. 

Reisi- ja sääriluiden asentovirheet ovat lumpion sijoiltaan menon tärkein syy.  Jos takaraajat ovat länkisääriset (”cowboy –jalat”), nelipäinen reisilihas aiheuttaa polven ojentamisen lisäksi voiman, joka vetää lumpiota pois paikoiltaan sisäsivulle päin. Vastaavasti pihtipolvinen takaraajojen asento altistaa lumpion sijoiltaan menolle ulkosivulle päin. 

Myös sääriluussa voi olla asentovirheitä, joista tavallisin on sääriluun torsio, jossa sääriluun alaosa kiertyy ulkosivulle päin.

Lumpion sivusiteet voivat pitää lumpiota paikoillaan epänormaalista, lumpiota sivulle vetävästä voimasta huolimatta, mutta aikaa myöten lumpion sivusiteet venyvät ja lumpio alkaa mennä sijoiltaan, pois lumpiourasta.

Oireet ja diagnoosi.

Tavallisin tilanne on se, että lumpio menee ajoittain pois paikoiltaan. Tällöin koira tai kissa jättää ajoittain takajalan askeleen väliin tai kulkee ajoittain toinen takajalka ilmassa. Oireena voi olla myös haluttomuus tai kyvyttömyys hypätä.

Molemminpuolisessa, vaikea-asteisessa lumpion sijoiltaan menossa osa potilaista liikkuu vaivalloisesti molemmat polvet koukussa. 

Lumpion sijoiltaan menon oireet voivat vaihdella huomattavasti eikä lumpioluksaation vaikeusaste korreloi oireiden vakavuuteen. Oireet pahenevat yleensä silloin, kun lumpion sijoiltaan menon vuoksi lumpion rusto alkaa kulua puhki. Lumpion sijoiltaan meno sisäsivulle päin altistaa myös eturistisiteen katkeamiselle. Polven eturistisiteen pettäessä ontuma pahenee huomattavasti.

Lumpion sijoiltaan meno todetaan tunnustelemalla polven rakenteet. Röntgenkuvaus on tarpeen hoidon suunnittelussa. Lumpion sijoiltaan meno voidaan tunnustelemalla luokitella neljään eri vaikeusasteeseen:

Aste 0: Polvilumpio ei luksoidu (ei mene sijoiltaan).

Aste 1: Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja lumpio saadaan pois paikoiltaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Lumpio saattaa mennä pois sijoiltaan ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen.

Aste 2: Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio menee pois paikoiltaan polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen.

Aste 3: Polvilumpio on yleensä koko ajan pois paikoiltaan. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen.

 Aste 4: Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta.

Tätä lumpioluksaation luokitusta käytetään virallisissa polvitarkastuksissa. 

Yleisesti hyväksytty näkemys on, että lumpioluksaatio on perinnöllinen ongelma ja että yksilöitä, joilla on (vakava-asteinen) lumpioluksaatio, ei pidä käyttää jalostukseen. Joskus hämmennystä herättää se, että koira on virallisessa tutkimuksessa todettu lumpioluksaation suhteen terveeksi (aste 0), mutta myöhemmin polvissa todetaan esim. 2 asteen lumpioluksaatio. Tämä on kuitenkin täysin mahdollista: lumpion sivusiteet voivat ajan myötä löystyä takaraajojen rakennevirheiden seurauksena ja tämä johtaa lumpioluksaatioon.

Kuvassa vasemmalla normaali polvi. 

Oikealla polvi, jossa polvilumpio menee sijoiltaan sisäsivun suuntaan.

Femur= reisiluu

Patella= polvilumpio

Patellar ligament= lumpiojänne

Tibial tuberosity= sääriluun yläpäänkyhmy, lumpiojänteen kiinnityskohta sääriluussa

Lumpion sijoiltaan menon leikkaushoito:

Lumpion sijoiltaan menon leikkaushoito on aiheellista suorittaa kaikille koira- ja kissapotilailla, joilla lumpion sijoiltaan meno on vaikea-asteinen, siis 3. - 4. asteen luksaatio. Leikkaushoito on aiheellista suorittaa myös suurimalle osalle potilaista, joilla on 2. asteen lumpion sijoiltaan meno. Lumpion sijoiltaan meno altistaa lumpion nivelruston vaurioille ja eturistisiteen repeämälle.

Leikkaushoito suunnitellaan kliinisen tutkimukset ja röntgentutkimusten perusteella. Röntgentutkimuksella todetaan, onko reisiluissa ja sääriluissa asentovirheitä. Vaikea-asteisissa lumpion sijoiltaan menossa (aste 4) reisiluun ja sääriluun asentovirheet ovat yleensä huomattavia ja niiden korjaaminen on välttämätöntä hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi. 

Tavallisin sääriluun asentovirheen korjausta vaativa tilanne on se, että pienellä koiralla on lumpion sijoiltaan meno sisäsivun suuntaan (3.-4. aste) ja sääriluu on kiertynyt (torsio) ulkosivulle päin yli 15 astetta. Lumpion sijoiltaan menon leikkaushoidossa tämä asentovirhe korjataan.

Leikkaushoidossa tehdään tarpeen mukaan myös useita muita eri toimenpiteitä:

• Jos lumpioura on matala, se syvennetään.
• Sääriluun yläpään kyhmy, nelipäisen reisilihaksen kiinnityskohta sääriluun etu-yläkulmassa, siirretään vastakkaiseen suuntaan kuin lumpio menee sijoiltaan. Näin nelipäisen reisilihaksen voima saadaan kohdistumaan lumpiouran suuntaan.  Sääriluun yläpään kyhmy sahataan irti yläosastaan, siirretään uuteen paikkaansa ja kiinnitetään siihen teräspinnalla ja teräslankasilmukalla.
• Yleensä myös nivelkapseli kiristetään lumpioluksaation vastakkaiselta puolelta ja tarvittaessa nivelkapseli ja lihaskalvo vapautetaan luksaation puolelta.
• RidgeStop on uusi leikkaustekniikka lumpion sijoiltaan menon korjaamiseksi. Lumpiouran sivulla olevaa harjannetta korotetaan erikoismuovista valmistetulla implantilla ja näin lumpion sijoiltaan meno estyy. RidgeStop –tekniikkaa käytetään yleensä yhdessä muiden leikkausmenetelmien kanssa (mm. sääriluun yläpään kyhmyn siirto). 

Pienikokoisilla koirilla molemmat polvet leikataan yleensä samalla kertaa, jos molemmissa polvissa on lumpion sijoiltaan meno.

Kuntoutus leikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeen potilasta rohkaistaan liikkumaan. Jos molemmat polvet on leikattu, liikkuminen ja pissaaminen voi olla vaikeaa parin päivän ajan. Liikkumista voidaan helpottaa kannattelemalla potilaan takapäätä esim. vatsan alitse kulkevan pyyhkeen avulla. 

Riehumista, liukastelua, portaissa kulkemista on syytä välttää n. 5 viikon ajan. Sääriluun yläpään kyhmy on ison lihaksen kiinnityskohta ja sen on annettava luutua uuteen paikkaansa rauhassa. Kuntoutumisen kannalta on suotavaa, että potilas liikkuu esim. metsässä, pehmeällä alustalla, vaihtelevassa maastossa, heinikossa  sellaista rauhallista vauhtia, että potilas käyttää kunnolla leikattua raajaansa.

Lumpioluksaation leikkaushoidon ennuste on hyvä. Pienellä osalla potilaista tosin havaitaan lieväasteista lumpion sijoiltaan menoa leikkauksen jälkeenkin. 

Leikkaushoito on tarpeen suorittaa mahdollisimman pian sellaisille nuorille kissa- ja koirapotilailla, joilla lumpiot ovat syntymästä lähtien pois paikoiltaan. Hoitamattomana tällainen tila johtaa nopeasti reisiluun, polven  ja sääriluun vaikeaan asentovirheeseen. 

Näillä potilailla  korjataan vaikea-asteiset sääriluun ja reisiluun asentovirheet. Lisäksi tehdään tarvittavat lisätoimenpiteet kuten lumpiouran syventäminen ja nivelkapselin kiristäminen.